Tänään menivät treenit ihan metsään... (no, oltiinhan me metsässä... Joo, hehee, hyvä vitsi!) Ensin Ulpu vähän arasteli jostain syystä Villeä (kouluttajaa), mutta teki luoksetulot Villen vierestä ihan hyvin siitä huolimatta. Ulpu on vespaksi aika sosiaalinen, joten näitä "arastelukohtauksia" ei tule usein. Ensimmäinen damin muistinouto meni myös oikein mallikepoisesti ja damin palautus oli iloinen syliin hyppääminen ja Annen (siis minun) pusuttelu. Sen jälkeen suoritukset olivatkin ala-arvoisia. Hmmm. Nämä ovat aina niitä elämän tähtihetkiä, ja vielä yleisön (muiden kurssilaisten) edessä:

Jouduin komentamaan Ulppista ettei se olisi mennyt lutraamaan metsähakkuuaukealla olleisiin lutakkoihin. Ja kun minä kielsin "uimisen", niin damit eivät sen jälkeen enää kiinnostaneet, eivät sitten millään. Veteenkään se ei kuitenkaan mennyt, mistä olin tosi tyytyväinen .Se oli nimittäin Ulpulle aikamoinen ponnistus että totteli käskyä tässä vesiasiassa. Vaikka se muuten onkin aivan älyttömän kuuliainen niin vettä nähdessään se usein menettää täysin järkensä ja kuulonsa.

Tuntui että Ulpu meni komentamisesta vähän lukkoon. Järjenmenetys (= veden näkeminen) + tähän yhdistettynä pieni henkinen lukitus komentamisesta, niin meidän treenimme olivat siinä. Ulpu vain haahuili ympärilläni metsäaukealla sen näköisenä ettei se ymmärtänyt lainkaan koko tehtävää. Siis sitä että sen olisi pitänyt hakea muutaman metrin päästä minun heittämäni dami...

No, lisää treeniä, lisää treeniä :)