Eilen oli Irlanninvesispanielit ry:n erikoisnäyttely. Mietin pitkään että lähdemmekö Ulpun kanssa, kun se onnistui taas halkaisemaan kynnen ja ontui etujalkaansa vielä alkuviikosta. Ulpun kynnet ovat niin kivikovat että ne halkeilevat aina vähän väliä kun se onnistuu iskemään ne johonkin sopivasti.

Mutta kannatti lähteä. Sää oli aivan järkyttävä (koko ajan tuli vettä ja tietenkin tähän vuodenaikaan jo ulkonäyttely), mutta tunnelma oli taas sitäkin parempi. Me nyt ei olla Ulpun kanssa mitään näyttelyissä ramppaajia, mutta erkkari on kyllä niin kiva että sinne taitaa olla pakko aina suunnistaa joka vuosi.

Ulpu sai ERI:n, mutta ei sijoittunut kilpailuluokassa. Ulpu kuitenkin voitti erikoisnäyttelyissä jaettavista spesiaalipalkinnoista Paras pää -palkinnon sekä Paras tynnyri -palkinnon! Ei olisi vielä vuosi sitten uskonut että Ulpu voi voittaa mitään palkintoa tynnyristään... Mutta niin se on vain aikuistunut tässä talven aikana.

Tässä on Ulpun arvostelu: 3 years old bitch with a very pleasing head. Correct length of muzzle. Good ears. Good eyecolour but perhaps slightly round. Very good outline with lovely neck and topline. Good ribcage. Would prefer more reach and drive on a move -she is perhaps wet and cold like rest of us.

Liikkeet sillä eivät ole koskaan näyttelyssä hyvät. Ei se syy siis ollut säässä. Ulpu kun jostain syystä aina vähän lamaantuu näyttelyistä (yksi hyvä syy olla kiertämättä niitä) eikä siis esitä ollenkaan parastaan. Kaikki näyttelyihmiset luulevat että Ulpu on rauhallinen koira... Just! Näkisivätpä vain sen muualla, esim. harrastuksien parissa niin eivät olisi samaa mieltä. Joka paikassa muualla sählätään, pompitaan ja pelleillään ihan sydämen kyllyydestä. Tuo sama sähläysvaihde ei vain tule päälle näyttelyissä.