Eilen tiistaina alkoi ProCaniksen "kilpailemaan aikovien" tokoryhmä. Otimme treeneissä seuraamista ja liikkeestä pysähtymistä. Pari ekaa seuraamispätkää menivät vähän haahuiluksi Ulpun kanssa, mutta sen jälkeen Ulppiskin skarppasi ja seuraaminen parani huomattavasti. Käännökset, juoksu, hidas käynti ja tietenkin normaali käynti menivät kaikki hyvin. Nyt saimme kotiläksyksi peruuttamisen harjoittelun.

Liikkeestä pysähtyminenkin meni hyvin. Ulpu on selvästi jo alkanut tajuta mitä siltä halutaan tässä liikkeessä. Aloin ottaa pysähtymistä jo niin, että itse jatkoin kävelyä paikallani. Ulpu seisoi kuitenkin ihan nätisti. Tätä nyt muutama päivä ja sitten voin alkaa pikkuhiljaa liikkua muutenkin kuin paikallani.

Treenailin Vilman kanssa siinä odotellessamme omaa vuoroamme. Se meni ihan ok. Seuraaminen ei taaskaan ollut mitenkään häikäisevää. Seuraamisesta pysähtyminen ja maahanmeno onnistuivat kuitenkin ihan täydellisesti joka kerta kun niitä treenasimme. Mutta se luoksetulosta pysäytys... :-/ Ryhmän treenien päätyttyä kysyin siihen neuvoja Marilta. Ja Mari sitten komensi ottamaan Vilman autosta ja näyttämään miten liike sujuu. Treenailimme sitä sitten lopulta Marin ohjauksessa varmaan 20min ja pysähtyminen alkoi sujua! Jee!!! Piti vain olla taas joku asiantuntija sanomassa mitä teen väärin. Nyt virhe oli omassa käsiliikkeessä... Noinkin yksinkertaista se voi joskus olla, ja kuitenkin samalla niin vaikeaa. Huoh.

Treenien jälkeen suuntasimme Hervantaan lenkkeilemään Suvin ja koirien kanssa. Teimme kaatosateessa reilun tunnin lenkin. Koirat saivat juosta metsässä vapaana. Ne nauttivat lenkistä täysin siemauksin. Minä en niinkään. Olin nimittäin pukenut aivan liian paljon vaatetta ylleni ja kesken lenkin pitikin alkaa vähentämään vaatekerroksia. Sen jälkeen lenkkeily tuntui taas vähän paremmalta.