Nyt vähän harmittaa. Ulpusta nimittäin paljastui uusi, ei_niin_kiva piirre (onneksi tämä onkin sitten ensimmäinen negatiivinen asia mitä tuon koiran kanssa on jouduttu kokemaan).

Tarina lähtee liikkeelle siitä, että yllätin Ulpun ulvomasta täällä meillä kotona sisällä pari viikkoa sitten. Ulpu luuli olevansa yksin kotona. Minä olin kuitenkin vielä nukkumassa makkarissa ja heräsin varsin alkukantaisiin ääniin. Aluksi en edes tajunnut mistä on kyse, mutta pienen hetken ihmettelyn ja unihiekkojen pudistelun jälkeen tajusin, että koiranihan se siellä ulvoo kuin susi... :-/ No, Ulpu lopetti ulvomisen heti kun ärähdin sille. Sen jälkeen olen kuitenkin miettinyt, että oliko se vain kerran tapahtunut asia, vai ulvooko se täällä useinkin. Kun yksikään naapureista ei ole sanonut mitään koiristamme.

Tänään sitten kysyin asiaa yläkerran naapurilta kun näimme tuossa pihalla. Ja Ulpu kuulemma aloittaa ulvomiskonsertin joka aamu kun on jäänyt yksin... Tätä on ilmeisesti tapahtunut vain nyt, kun Ulpu on ollut täällä ihan yksin. Vilmahan on ollut viikot Asikkalassa Lauran kanssa. Eli ihan totaalisesti omasta laumasta erotettuna Ulpua alkaa ahdistaa yksinäisyys. Sovin jo isäni kanssa, että Ulpu on ensi viikon "päivähoidossa" vanhempieni luona ja sen jälkeen Vilma ei olekaan enää menossa Asikkalaan. Eli toivotaan että ongelma on näin helpolla ratkaistu. Muuten täytyy alkaa miettiä muita keinoja. Hassuja naapureita kun eivät ole tulleet mitään sanomaan. Ei minun mielestäni kenekään tarvitse kuunnella koiran ulvomista päivästä toiseen, vaan kyllä siinä vaiheessa saa mennä soittamaan jo naapurin ovikelloa ja sanoa asiasta.