Minut hyväksyttiin Tampereen Koiraurheilijoiden (TAKUT) jäseneksi ja aloitimme Ulpun kanssa TAKUjen agilityryhmässä keskiviikkona 10.10. Ryhmä tuntui tasoltaan juuri meille sopivalta. Treeniakaa on aina 2h kerrallaan, mikä on mielestäni tosi mukava systeemi. Yhden tunnin aikana kun ei yleensä oikein ehdi mitään ryhmätreeneissä.

Ekalla kerrallamme treenailimme kahta eri radanpätkää. Omat taidot ovat kyllä ihan auttamattomasti ruosteessa... Mutta heti kun itse ohjaa kunnolla, niin koira toimii oikein nätisti :) Ja näiden radanpätkien lisäksi odotteluaikana sai treenata keppejä. Keskiviikko oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun Ulpu meni keppejä hyvin. Nyt se alkoi selvästi tajuta, että mitä niissä täytyy tehdä :) Mutta kepeillä tapahtui sitten pieni onnettomuuskin... Ulpu oli mennyt kepit oikein tosi upeasti ja minä aloin kehua sitä ja kumarruin kohti koiraa palkkaamaan sitä. No, Ulpu taas innostui kehuistani ja ponkasi oikein kunnon vespaloikan taivasta kohti (vain vespa-ihmiset voivat tietää millainen voima tässä hypyssä on, ja Ulpulla kun on vielä aika mahtavat lihakset kun me lenkkeillään niin paljon). Tuloksena tästä minun kumartumisestani ja Ulpun hypystä oli, tietenkin, yhteentörmäys... Ulpu kolautti aikamoisella voimalla minua leukaan. Hetken aikaa tuntui että leuka meni sijoiltaan. Minä siinä sitten manailin leukaani muille kurssilaisille ja mietin että varmasti on seuraavaa päivänä mustelma. Kunnes sitten kurssin vetäjä huomasi että leuastani tulee verta. Joo, reikähän siihen oli tullut. En  vieläkään tiedä onko leukaani osunut Ulpun hammas vai repesikö haava törmäyksen voimasta. Onneksi autossa oli paperia ja koirille tarkoitettua juomavettä, joten sain leuan putsattua.

No, eipä tämä vielä tähän loppunut. Seuraavana aamuna heräsin ihan hirmuiseen päänsärkyyn. Ja oli vähän huono olokin. Työmatkalla tajusin yhtäkkiä että onkohan minulla aivotärähdys ja soitin terveyskeskukseen. Ja kun kuvailin oireita ja törmäystä, niin aivotärähdyksenhän ne minulle puhelimessa diagnosoivat. Olisi pitänyt lähteä kotiin lepäämään, mutta kun olin jo melkein töissä niin en viitsinyt kääntyä. Koko päivä meni kuitenkin aika väsyneenä, ja illalla alkoi huimata. Koko maailma keinui edestakaisin ja makasinkin koko illan sohvalla.

Vaarallista tuo agilityn harrastaminen ;)