Tokotreeneissä otettiin taas seuraamista. Siinä olikin parin viikon "laakereilla lepäilyn" jälkeen vähän korjattavaa... Mitäs olen niin laiska treenaaja ;) Ulpu seurasi vähän turhan kaukana minusta sivusuunnassa, joten jouduin korjaamaan sen paikkaa vähän avuilla. Ja koska tällä koiralla on niin älyttömän hyvä muisti ja se hoksaa asiat muutenkin niin nopeasti, niin se muisti vieläkin että 2 viikkoa sitten treenattiin liikkeestä maahanmenoa (sen jälkeen en ollut siis koiran kanssa treenaillut tokoa). Eli Ulpukka yritti koko ajan tarjota seuraamisen pysähdyksissä kerrassaan upeita liikkeestä maahanmenoja istumisen sijaan :-D Mutta pienen muistiinpalauttelun jälkeen seuraaminen alkoi sujua taas oikein mallikkaasti. Mari totesikin, että siinä vaiheessa kun olemme lähdössä kisoihin, niin tämän koiran kanssa saa lämmitellä aika paljon. Ulpu nimittäin parantaa, ja parantaa, ja parantaa suoritusta treeneissäkin koko ajan mitä kauemmin sen kanssa jotain liikettä hinkkaa (ei nyt tietenkään liian pitkään ettei ylirasita neidin pääkoppaa).

Treenien toisena harjoittelin Ulpun kanssa maassa pysymistä. Ulpu kun menee oikein kauniisti ja nopeasti maahan, mutta ei meinaa pysyä siellä "vapaa"-käskyyn asti. Oma vikani tietenkin, kun en ole tätä sille vielä opettanut. Mutta nyt siis aloitettiin sen asian opettaminen. Mari antoi tähän pulmaamme taas oikein hyvät ja toimivat neuvot. Ulpu maahan ja minä lähdin peruuttamaan rauhallisesti poispäin koirasta, ei katsekontaktia koiraan -> pysähdyin muutamien metrien päähän -> vähän koiraa kohti -> taas vähän poispäin peruuttamalla, jne. Jos koira nousi, niin palautin sen takaisin samalle paikalle missä se olikin. Makkaranpalasen laitoin vähän matkan päähän maahan odottamaan (koiran eteen) ja kun Ulppis oli pysynyt makuulla nätisti, vaikka minä liikuin ja välillä kävin jopa sen sivulla, niin vapautin koiran namille.

Tässä maassapysymis-treenissä Ulpu-pelle hauskuutti taas oikein olan takaa minua ja Maria... Minä en aina muista kuinka pehmeä Ulpukka on perusluonteeltaan kun se on sellainen hössö kuin on. Ja välillä tulee käskytettyä vähän liian kovaa. Kuten nyt eilen, kun Ulpu yritti nousta maassaolosta. Ja siinä vaiheessa Ulpu alkaa mielistellä kaikin tavoin. Eilen se kierähteli ihan hullunkurisen näköisenä selän kautta ympäri, kun sitä alkoi vähän ahdistaa ja se halusi pistää koko homman leikiksi (ja nyt jos joku jo kauhistuu, niin ei, se ei siis ole niin pehmeä että olisi mennyt lukkoon ja alistunut ihan totaalisesti, vaan tuollainen hössöily ja pelleily nyt vaan on Ulpun tyylistä...). Muutenkin Ulppis onnistuu yleensä kirvoittamaa joka treeneissä aika hersyvät naurut iloisella ja hullunkurisella käytöksellään. Tuo koira on oikea hyvän-mielen-tuoja!

Treenien jälkeen laitoin Ulpun autoon ja siellä tunnin odotellut Vilma pääsi myös treenailemaan. Vilma oli ihan huippu! Jee, hyvä Vilma :) Se seurasi upeasti, teki liikkeestä maahanmenon ja pysähtymisen kuin nakutettu ja kauko-ohjaukset olivat nopeita ja täsmällisiä. Treenailin myös vähän luoksetulosta pysäytystä. Vilma oli ihan  liekeissä ja tekin kaiken häntä heiluen ja mielettömällä innolla. Siitä on pikkuhiljaa kehkeytymässä tosi hyvä toko-koira.
 
Tänään otin molempien koirien kanssa lyhyen treenin samoja asioita kuin eilen.