Jotenkin sitä aina unohtaa kaiken sen ärsyttävyyden mitä pennuissa on. Muistaa vaan ne ihanat asiat. Voitto on nyt huutanut jo 5 yötä... Onneksi huudon määrässä ja laadussa on jo selvästi loppumisen (tai ainakin hitaan näivettymisen) merkkejä. Voitossa on myös niin paljon sisustajan vikaa että kauhulla jo odotan sen kasvua puoivuotiaaksi (Voitto on mm. tämän muutaman päivän aikana ehtinyt jo mm. kokeilla hampaitaan keittiön tuoleihin, se on vetänyt kaiuttumien johdot olohuoneesta keittiön puolelle, tyhjentänyt lehtikopan sisällön pariin kertaan pitkin keittiön lattiaa, koemaistellut hieman lipastojen nuppeja ja pleikkarin johtoa, kiikuttanut kenkiä kodinhoitohuoneesta pedilleen,... Ja kun ottaa huomioon että se on kuitenkin periaatteessa jatkuvasti valvovan silmän alla (Johannes on pennun kanssa kotona) tai teljettynä koirahuoneeseen, niin sanoisin että aika ehtiväinen pikkukaveri.

Ulpun tunteet pentua kohtaan eivät ole hirmuisesti lämmenneet. Ulpu inhoaa Voiton huutamista ja se myös ilmoittaa pennulle että kiljuminen ei ole soveliasta. Pentu on öisin omassa yksiössään koirahuoneessa ja kun Voitto huutaa, menee Ulpu häkin viereen ja ärähtää pennun hiljaiseksi. Ja Voitto siis todellakin hiljenee tästä Ulpun komennosta. Tosin se yleensä jatkaa huutoaan hetken kuluttua ja taas sama kuvio Ulpun kanssa toistuu.