Onpas meidän koirien elämä nykyään tottispainotteista... :) Oltiin tänään mun vanhempien luona ja treenailin vähän siellä niiden pihassa.

Ulpun kanssa otin seuraamista (joo, toistan itseäni, mutta kun se on meidän lempiliike, ja kuitenkin niin tärkeä kisoissa). Seuraaminen sujui taas oikein mallikkaasti. Otin ihan vaan yhtä askelta, käännöksiä paikallaan ja sitten kunnon "kisaseuraamisen", eli sellaisen pidemmän pätkän käännöksien ja pysähdyksien kanssa. Toisena asiana harjoittelimme taas liikkeestä pysähtymistä. Nyt tein sen jo niin, että jatkoin omaa liikettä käskyn jälkeen. Ulpu ei yhtään hämääntynyt mun liikkumisesta. Se jäi nätisti paikoilleen seisomaan käskyn kuultuaan ja seisoi paikoillaan niin pitkään, että minä palasin takaisin sen luon palkkaamaan ja annoin vapautuskäskyn.

Vilman kanssa treenailin luoksetulosta pysähtymistä nyt sillä Marin tavalla. Mutta Vilmapa alkoikin valua siitäkin eteenpäin. Voi ärsytyksen ärsytys... Mutta sit tajusin, että se pysähtyy oikein mallikkaasti kaksoiskäskyllä! Siis jos käytän sekä käsimerkkiä että suullista käskyä! Mutta ei voi pysähtyä kunnolla vain toisella niistä... Kun sit se vaan hidastaa, valuu hiljaa eteenpäin, kunnes sit lopulta malttaa pysähtyä. Vitsit kun mä en enää tiedä mitä mä teen ton liikkeen kanssa. Olen ihan valehtelematta kokeilut kaikkea mahdollista. Putte oppi tän ihan hetkessä ja Vilman kanssa vaan poljetaan suossa. Alkaa olla semmonen olo, että nyt mä luovutan. Tai sit se saa olla tollanen kaksoiskäskyllä oleva.

Kotiin tultuamme otin Ulpun kanssa vielä paikallamakuun. Oikein sellasen alo-luokan kaksminuuttisen. Se alkoi olla Ulpulle selvästi jo vähän pitkä, kun en ole koskaan niin pitkään ottanut. Se oli vähän ymmällään. Mutta makasi kyllä (kerran toistin sille kauempaa käskyn, kun se oli jo sen näköinen, että "nyt mä tuun sun luo mamma"). Pitkän paikallamakuun jälkeen otin vielä lyhyen, puoliminuuttisen siihen perään.