Tänään oli toisen kerran Ulpun agility uudessa ryhmässämme.

Aloitimme treenit kontakteilla (puomi ja A). Aloin harjoitella Ulpun kanssa sitä, että se pysähtyy kontakteille sekä ylösmenossa että alastulossa. Ja Ulpuhan oppi tämän heti ihan muutamalla toistolla, näppärä neiti kun on. Puomia ja A:ta (ja niitä kontakteja) sitten tuli harjoiteltua muutamaan kertaan siinä treenien aikana. Ulpusta tämä oli hauskaa.

Ratatreenissä meillä oli tänään aiheena takaaleikkaus. Yöks! Se on minulle itselleni jotenkin niin painajainen, että ei ole tullut pahemmin koirien kanssa sitä harjoiteltua. Ja Ulpulle tämä oli tietenkin ensimmäinen takanaleikkaus-treeni, kun sen kanssa on kuitenkin harjoiteltu eri juttuja niin vähän. Ensimmäinen radanpätkä sujui ihan hyvin. Yllättävän hyvin. Ja rata vain parani, kun otimme pari irtoamisharjoitusta suoralla radanpätkällä pallolla palkaten. (Sivuhuomatuksena täytyy muuten sanoa, että hitsi vieköön kun tuosta koirasta löytyy jo nyt vauhtia ihan liikaa.. Mitenköhän mä pysyn sen perässä, kun koiran taidot alkavat tässä lajissa kasvaa? Mun täytyy kai alkaa itse treenata juoksemista :-P )

Toisena ratana otimme ensimmäisen radan peilikuvan. Tämä ei sitten enää sujunutkaan hyvin. Ulpu alkoi selvästi jo väsyä, eikä keskittynyt siihen mitä tehtiin (ja saattoi emännälläkin olla pienoisia vaikeuksia omassa ohjauksessaan). Väkisin hinkkaamalla saimme radan lopulta mentyä loppuun asti. En tiedä vaikuttaako valeraskaus keskittymiskykyyn (normaalisti Ulpu jaksaa treenailla aika pitkään, jos vain on mieleistä tekemistä). Vai onko agility vielä niin uusi juttu, että kuluttaa nuoren koiran voimat nopeasti loppuun. Meillähän on kuitenkin aika pitkät treenit, joten siinä ehtii tekemään paljon (tänään treenailimme 1,5h kolmen koiran voimin). Täytyy muistaa seuraavissa treeneissä viedä koira aina autoon odottamaan, kun on muiden vuoro. Näin saan ehkä vähän säästeltyä Ulpun voimia agilityradalle, kun sen ei tarvitse yhtään seurailla muiden tekemisiä.