Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
 
 
Highhut's Sagitta

            "Vappu"


labradorinnoutaja narttu

syntynyt 1.5.2008



lonkat: B/B      kyynärpäät: 0/0     

silmät: terveet 17.3.2009 ja 6.7.2011

optigen prcd-PRA clear by parentage

EIC clear by parentage

 

koetulokset: NOU1



isä: Denes Boy Dan Of Tudorcourt    emä: FIN KVA FIN KVA-FT Jyckegårdens Clever Lyra

kasvattaja: Rupponen Anna

omistajat: Anne Juhola-Lindfors & Johannes Lindfors

 

Vappu Koiranetissä



                        Vappu syksyllä 2010


 

Olin jo muutaman vuoden ajan miettinyt käyttölinjaisen labradorinnoutajan hankkimista, kun sitten kesällä 2006 näin Vapun äidin Lyran nomekokeessa. Mahtava koira! Lyran nimi oli minulle tuttu noutajafoorumin tuloslistoilta, mutta koiran näkeminen "livenä" oli aivan eri asia kuin lukea tuloksista. Sen koiran työskentelyssä oli sitä jotain.

Keväällä 2007 otin yhteyttä Lyran omistajaan Anna Rupposeen. Ja siitä se meidän pennun odotuksemme sitten alkoi. Odotettu pentumme syntyi vuoden päästä keväällä 2008, vappupäivänä:)

Vappu-neitosen kanssa harrastamme tällä hetkellä nomea ja metsästystä ja muutaman kerran olemme käyneet jäljestämässä ihan hyvällä menestyksellä. Emäntä olisi halunnut harrastaa Vapun kanssa myös agilitya mutta Vappu itse oli tuosta lajista eri mieltä... Eipä sitä viitsi väkisin vääntää jos koira viestittää ihan selvästi että ei pidä lajista.

Vappu on pehmeä ja nöyrä, maailman helpoin koira. Vappu oppii nopeasti ja sillä on suuri tarmo tehdä töitä. Sen keskittymiskyky on hyvä ja hermorakennetta arvioisin näin tavallisen koiraharrastajan silmin erittäin hyväksi. Vappu on myös hyvin itsenäinen ja välillä vähän itsepäinenkin kakara, mutta oikeastaan nuo molemmat ominaisuudet viehättävät minua. Se on kotona sisällä rauhallinen ja huomaamaton, mutta kun se pääsee ulos juoksemaan tai töihin, vauhtia riittää (ei kuitenkaan "keitä yli"). Vappu on myös melko rohkea ja sillä tuntuu olevan luonnostaan suuri reviiri. Sille on pitänyt ihan tosissaan opettaa pihan rajoja, mitä ei ole tarvinnut kolmen edellisen kanssa tehdä. Vappu ei ole koskaan karannut, mutta se vaelteli jo heti pienenä natiaisena mm. naapurin pellon reunaan, naapurin pihaan jne. omilla tutkimusmatkoillaan. Eli oman pihan rajoja piti käydä moneen kertaan läpi ennen kuin neiti ymmärsi että omaa tonttia ei riitä hehtaaritolkulla vaikka maalla asutaankin... Nykyään sen voi antaa olla kesällä huoletta pihassa vapaana koko päivän eikä se lähde tiellä ohi menevien hevosten, kävelijöiden eikä toisten koirien perään.

Kasvattajan mukaan Vappu muistuttaa hyvin paljon emäänsä, mikä on tietenkin minulle ja Johannekselle mieleen.

 

Koirat
Muistoissa