Olimme maanantaina tokokurssilla. Osku ja Anne olivat mukana Jormaa fanittamassa (Jorma on ryhmässämme oleva welsh corgi gardigan, jolle Anne on menettänyt sydämensä).

Ulpun kanssa aloitin seuraamisella. Se meni tosi hyvin! Nyt tämä vaatiminen on alkanut tuottaa tulosta (eli siis se, että olen alkanut vähän tiukemmin vaatia että koiran osaamat asiat todellakin tehdään oikein). Vasemmallekin tehdyn käännökset sujuivat hienosti. Uutena juttuna otimme seuraamisen yhteydessä juoksemista. Pienen ihmettelun jälkeen sekin alkoi sujua. Ja viimeinen pätkä meni jo hienosti kauniilla katsekontaktilla ja tiiviisti.

Toisena asiana otin liikkeestä pysähtymistä. Sitä otimme taas narun kanssa (hihna Ulppiksen vyötärön ympärillä). Aluksi Ulpua piti vähän auttaa, mutta lopulta se alkoi pysähtyä jo ilman apuja. Tämän harjoittelua täytyy jatkaa avun kanssa.

Lopuksi treenailin vähän Vilman kanssa tokon avoimen luokan liikkeitä. Ne menivät vähän niin ja näin... Vilma on kyllä niin mielialakoira. Joskus menee hyvin ja joskus huonosti. Nyt ei ollut hyvä päivä. Se kyllä teki kaiken hyvällä innolla ja vauhdilla, mutta tosi epätarkasti ja vähän sinne päin. No, lisää treeniä.