Mä olen taas ollut aktiivinen (ainakin omasta mielestäni) ja treenaillut koirien kanssa kotona.

Ihan ekaks mun on pakko kehua Voittoa. Meillä on superihana ja taitava pentu. Pikkumies ei ole vielä edes 6kk ja noutohommat sujuu upeasti. Täytyy yrittää jotenkin pitää huoli ettei tule pilattua tuon koiran ominaisuuksia... (Miten siinä sitten onnistuu, se onkin ihan toinen asia.) Voitto nouti tänäänkin vedestä damia kertakaikkisen mallikkaasti. Se istuu sivulla kauniisti ja rauhallisesti ja odottaa että saa luvan lähteä noutoon. Tätä ei ole edes mitenkään erikseen opetettu, pikkumies on vain sen oppinut "vahingossa" noutoleikin ohessa. Toki paikoillaan istumista ja odottamista harjoitellaan päivittäin mm. ruokakupilla. Sivulletuloakaan meillä ei ole vielä harjoiteltu, mutta koira vaan hakeutuu itsekseen sivulle, kun pennun kanssa on vauvaikäisenä noutoleikissä sitä tehty. Damin se hakee vedestä innokkaasti ja tänään Voitto alkoi uida ekaa kertaa kunnolla, eli uiminen ei enää ollut etutassuilla pärskimistä. Ja voitteko uskoa. Tuo ihana ilopilleri tuo aina damin käteen vesinoudoistakin vaikka seisoisin kuinka kaukana rannasta. Joskus se ravistelee vedet turkistaan kesken matkan, mutta dami pysyy koko ajan suussa ja joskus ravistelu tapahtuu vasta luovutuksen jälkeen. Ja damia ei suinkaan tarvitse kaapata pois koiran tullessa luokse märkänä, vaan Voiton voi vielä siinäkin antaa iloita häntä heiluen saalistaan ja ottaa damin vasta jossain vaiheessa suurien kiitosten jälkeen koiralta. Tämä on oikeasti ensimmäinen meidän koiristamme jolta tämä asia tulee ihan luontaisesti. Muiden kanssa on tahkottu tuota vedestä palautusta ihan kyllästymiseen asti.

Vapunkin kanssa olen tehnyt vesimarkkeerauksia ja ohjauksia. Vappu pitää niistä paljon. Ja kotipihassa olemme tehneet muistitehtäviä ja linjaa ja taaksepäin linjaa Vapun kanssa. Vappu on ihan tohkeissaan kun se pääsee kaksin mamman kanssa touhuamaan.

Ulppis-Pulppiksen kanssa aloin eilen illalla muistutella mieliin toko-juttuja. Ihan yllättävän hyvin meni. Tein vähän kaikkea mahdollista, sillä halusin nähdä että missä mennään näin pitkän tauon jälkeen. Ajallisesti en kuitenkaan treenannut pitkään. Ulpun jalka alkaa olla hyvässä kunnossa (kop, kop), joten ehkä voisi alkaa miettiä treenailua ja kisaamaan pääsemistä ainakin näissä vähän rauhallisemmissa lajeissa. Agility olisi tietenkin se unelmien täyttymys, mutta odotellaan nyt mitä lääkäritäti sanoo. Pidetään peukkua että jalka tulisi kestämään agiliitoilun. Mutta jää meille sitten onneksi ainakin toko ja mejä.