Olin eilen vetämässä Takkujen kentällä agin alkeisryhmään (vedän nyt kesän ajan yhdessä Krissen ja Millan kanssa) ja otin Vapun mukaan, jotta voin vielä hieman treenata kontakteja ennen keskiviikon epiksiä. Vappu teki A:n ja puomin kontaktit ihan loistavasti. A:ta on treenattu viimeksi talvella, mutta hyvin  oli muistissa. Ja nätisti otti myös ylösmenokontaktin, vaikka en nyt enää vaadikaan siinä pysähdystä. Hieman hiljensin koiran vauhtia ennen kontaktia ja nätisti koski ylösmennessään.

Otin myös pussille menoa 180 asteen kulmasta ja koira sujahteli pussiin hirmuisella vauhdilla! Ja Vappu teki sylkkärinkin tosta noin vaan ja ihan uskomattoman pienellä kääntöakselilla. Se aina välillä väläyttelee ihan supertaitoja ja välillä taas tuntuu että kaikki on ihan tahmeaa. Tuo koira käy kyllä niin erilailla eri päivinä. Kun vaan itse oppis sen että mikä se on se juttu mikä sen pitää vireessä...

Vappu on arjessa mitä helpoin koira. Me aina välillä nauretaankin Johanneksen kanssa että se on näkymätön lapsi. Se on nöyrä, kiltti ja kuuliainen. Mutta sitten taas kääntöpuolena on sen ääretön herkkyys. Itse ei saa koskaan menettää hermoja sen kanssa, sillä tuo koira vaistoaa heti jos oma ketutuskäyrä nousee edes hiukan. Tähän mä luulen että kaatuu myös meidän kisaaminen... Mä olen niin armoton kisajännittäjä ja tuollainen herkkis vaistoaa millisekunnissa että mamman päässä ei ole nyt kaikki kunnossa. :-/