Metsästyskoirien harrastaminen on tainnut tulla verenperintönä, sillä lapsuudenkodissani on aina ollut metsästyskoiria (suomenajokoira, suomenpystykorva, kk.saksanseisoja). Ensimmäinen labradori meille hankittiin 1990, minun ollessani 13-vuotias. Tomi hankittiin koko perheen koiraksi, mutta siitä tuli "minun" koirani. Se oli ensimmäinen koira, jonka minä koulutin. Tompan kanssa tutustuin erilaisiin koiraharrastuksiin ja kävimme muutamissa kilpailuissakin. Tomi opetti minulle paljon, suurimman osan kantapään kautta ;) Tomin hankkimisesta lähtien en ole osannut kuvitella elämää ilman labradorinnoutajaa ja koiraharrastusta.
Olen syntynyt metsästystä harrastavaan perheeseen, joten veri vetää kovasti sinne suuntaan ja olen pienestä tytöstä lähtien kulkenut aina välillä isän mukana metsästysreissuilla. Aluksi tyydyin vain kouluttamaan ja ohjaamaan koiria perheemme metsästäjiä varten, mutta lopulta vuonna 2005 suoritin itsekin metsästäjätutkinnon. Edelleen omassa harrastuksessa on pääpaino koirien kouluttamisessa ja niiden ohjaamisessa, mutta muutaman kerran vuodessa lähden metsästysporukan mukaan itsekin haulikko olalla.
Tällä hetkellä vapaa-aikani täyttää useimmiten pienen poikani (s. 2014) kanssa touhuilu, mutta "omaakin" aikaa jää ja se kuluu usein koirien ja/tai hevosten kanssa harrastaessa. Koirani ovat käytännön metsästyskoiria ja niiden kanssa metsästetään vesi- ja kanalintuja ja joskus myös jänistä. Lisäksi koirani pääsevät aina välillä vahinkolintujahtiin. Metsästyksen lisäksi harrastan koirieni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti (nykyään enemmän epäsäännöllisesti) mm. agilitya, mejää, nomea ja tokoa sekä olen toiminut Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen tottelevaisuuskoulutusohjaajana.
Anne, Vappu ja Voitto kevättalvella 2012
