Eilen illalla sain puhelun Kouvolan Univetin lääkäriltä. Patologille lähetetyn näytteen tulos oli tullut. Neulanäytteessä ei ollut mukana kasvainsolija. Tosin edelleen on mahdollista että jalassa on kasvain, soluja ei vain välttämättä ole tullut mukaan nivelnestenäytteeseen. Jalassa jyllää erittäin paha bakteeritulehdus, jonka aiheuttaja voisi olla esim. se lääkärien miettimä vierasesine.

Lääkäri olisi halunnut avata ja puhdistaa ranteen ensi viikolla. Keskustelimme asiasta melko pitkään. Ranteen luut ovat kuitenkin tällä hetkellä niin heikot, että jalalle ei vielä voisi tehdä muuta kuin nivelen puhdistuksen. Luut ovat kuulemma niin huonossa kunnossa että niihin ei vielä ole mahdollista kiinnittää metallilevyjä jäykistämistä varten...   Puhdistusleikkauksen jälkeen koira siis lähetettäisiin kotiin vahvistamaan luita. Ja kun ranteen luut olisivat vahvistuneet tarpeeksi, tehtäisiin jäykistysleikkaus. Tässä kaikessa + toipumisessa menisi aikaa kuukausia (pelkästään jäykistysleikkauksen jälkeen olisi jalka kipsissä vähintään 2kk ja sen jälkeen alkaisi pitkä kuntoutus, ja jäykistysleikkaustakaan ei siis päästäisi tekemään vielä pitkään aikaan jalan huonon kunnon takia). Koko potilas- ja toipumisaikansa Ulpu joutuisi varaamaan kaiken etupään painon vasemmalle, nivelrikkoiselle jalalleen... Leikkauksista toivuttuaan Ulpu olisi eläinlääkärin mukaan lopun ikäänsä sohvakoira eli ei enää mitään treenejä tai rankkoja lenkkejä.

Edelleen lääkäri ehdotti hoitomuotona myös amputaatiota. Koirillekin kuulemma saa nykyään jalkaproteeseja. Aika järkyttävää 

Ulpu on ollut nyt tosi kipeä. Se saa särkylääkkeinä sekä Rimadylia että Tramalia ja kivut ovat lääkkeistä huolimatta ihan selvät. Jalan siteen vaihto oli yhtä itkemistä... Koira itki ja oli hysteerinen kivun takia ja minä itkin kun piti satuttaa koiraa sillä tavalla...

Olen lueskellut netistä aika surullisia sairaskertomuksia koirien nivelen jäykistysleikkauksesta ja sen epäonnistumisesta. Toki niitä hyviäkin kokemuksia on varmasti paljon, mutta väkisinkin nuo lukemani keskustelut pistävät miettimään... Tässä esimerkkinä muutama lukemani kirjoitus Collieyhdistyksen foorumista:

"Kolmannella leikkauksella ranne jäykistettiin. Kipsi oli jalassa neljä kuukautta, otettiin pois ja laitettiin tukiside, jota pidettiin vielä pari viikkoa. Jalka oli ranteesta ihan vino, ja pitkästä kipsihoidosta täysin riutunut. Tukiruuvit alkoi pukata ulos, joten toukokuussa -06 jalasta poistettiin ne tukiruuvit ja -langat. Jalkaa jumpattiin vesialtaassa ja koiraa hierottiin. Kyllä se sitä jalkaa alkoi käyttää enemmän ja enemmän, mutta oli se hurjan näköinen. Elokuussa -06 kontrollikäynti, eikun taas leikkauspöydälle. Eli syyskuun lopulla jalka leikattiin uudelleen, se murrettiin, laitettiin luuhohkaa murtokohtaan sekä lisäksi metallilevy tukemaan jalkaa ja taas kipsiin. Nyt se oli 10 viikkoa kipsissä. Kontrollikäynnillä kävimme helmikuun alussa ja seuraava käynti on toukokuussa, jolloin edessä on - leikkaus... Tosin nyt vain poistetaan se metallituki. Toivottavasti tämä tuleva leikkaus on se ihan vihoviimeinen. Ei se jalka kaunis ole, mutta kyllä se sitä käyttää. Jonkun verran on ollut kipuja ja särkyjä, joita on sitten särkylääkkein lievitetty."

"Nilkan jäykistysleikkaus meni loistavasti siis kaikki kunnia ja kiitos leikkaavalle lääkärille ja hoitohenkilökunnalle siitä. Jalka oli paketissa leikkauksen jälkeen vajaa kaksi kuukautta. Sitten saatiin paketti pois ja koiruus astuikin jo jalalla aina rauhallisesti kävellessä. Mutta siten kahden viikon päästä oli jotain tapahtunut päivän aikana kun itse olin töissä ja jalassa ollut rauta oli napsahtanut poikki ja luonnollisesti jalka siinä samalla. Päädyttiin sitten päästämään koiruus paremmille laitumille juoksemaan ja nauttimaan kivuttomasta elämästä. Ikävä on hirmuinen mutta kauniit muistot kuitenkin jäi vaikkakin näin lyhyeltä ajalta."

 

Näiden uusien patologilta saatujen tulosten jälkeenkin pysymme päätöksessämme siitä että Ulpu lähtee sateenkaarisillan toiselle puolelle ensi viikolla. Ystävänä Suvi kommentoi tätä päätöstä erittäin hyvin ja osuvin sanoin:

Ulpu on koira, joka elää täysillä. Siksi onkin reilua päästää pikku-duracell, maailman hyväntuulisin kiharainen irti, ennen kuin elämä käy pelkäksi kivuksi. Se on armeliainta, mitä voi parhaalle ystävälleen tehdä; päästää irti, kun aika on.