Tänään tuli tosiaan vietettyä oikein koirapäivä. Aamulla suuntasimme Suvin kanssa vetämään koirille verijälkiä. Teimme neljä lyhyttä jälkeä (150-200m), eli kaikille neljälle koiralle oma. Vilmalle olisi tietenkin voinut tehdä pitemmänkin, mutta ajattelin että kun taukoa on ollut niin pitkään, niin voimme aloittaa senkin kanssa lyhyestä.

Jälkien teon jälkeen pakkasimme Ulpun ja Siirin autoon ja lähdimme treenailemaan agilitya Pirkkalaan. Vilma ja Rauha saivat jäädä juoksuisina paistattelemaan päivää Ilkkoon tarhaan. Agilitya treenailimme n. 40 min. Se oli vähän sellaista puuhastelua, mutta ehdin ottaa aika paljon esteitä Ulpun kanssa. Otimme renkaan, hyppyjä, putken, pussin, A:n, puomin, kepit ja keinun. Puomi ja keinu olivat ihan uusia juttuja Ulppikselle. Puomin se meni kuin vanha tekijä, ja osasi jostain kumman syystä pysähtyä heti alusta lähtien puomin alakontaktille (olisiko mallioppinut Vilman treenejä seuratessaan). Mutta keinulauta olikin Ulpulle ihan kauhistus. Veimme sen kuitenkin keinulle Suvin kanssa monta kertaa. Hyppyjä otin 3-4 esteen sarjoissa. Mietimme Suvin kanssa, että jos alkaisimme treenailemaan agia vähän tavoitteellisemmin yhdessä.

Agin jälkeen ajoimme takaisin Ilkkoon ja nappasimme loputkin koiralaumasta mukaan. Eli nyt oli sitten sen jäljestyksen vuoro. Jäljet ehtivät vanheta n. 4 tuntia ennen kuin pääsimme ne ajamaan koirien kanssa. Otin ensimmäisenä Vilman. Se jäljesti upeasti!!! Jotenkin tuntuu, että Vilma on vain tarvinnut aikaa ja ikää vähän kaikkiin eri harrastuksiin ja nyt kun sitä ikää alkaa olla, niin asiat loksahtelevat ihan itsestään paikoilleen. Vilma oli jo heti valjaiden päälle pukemisen jälkeen aivan innoissaan ja se mennä rytisteli jälkeä pitkin sellaista vauhtia, että sain oikein jarrutella sitä. Ja kaatona ollut kestokani oli Vilmalle oikein mieluinen palkka jäljen päässä. Seuraavana jäljesti Rauha-kultsu. Rauha meni vähän paniikkiin veren hajusta. Se kyllä jäljesti kovalla kannustuksella, mutta olisi selvästi lähtenyt paljon mieluummin takaisin autolle karkuun moista hajua... No, ehkä seuraava kerta menee Rauhallakin jo reippaammin. Varsinkin kun jäljestä jäi sille kuitenkin mahtavan saaliin (kestokani) takia niin kiva loppufiilis päälle.

Kolmannen jäljen meni Ulpu. Ulppistakin veren haju selvästi vähän mietitytti, mutta se jäljesti kuitenkin ihan hienosti. Kahdessa kohdassa jälki meni ihan hirmuisen ryteikön läpi (metsää oli hakattu ja oksat ja puunrungot siellä maassa) ja niissä jouduin vähän viemään koiraa eteenpäin. Ulpu ei siis uskaltanut tunkea ryteikön läpi oma-aloitteisesti, vaan minä kuljin sen kanssa yhtä aikaa. Eli sen verran se veren haju kuitenkin sai koiran varautuneeksi (yleensähän Ulpun mielestä asia on niin, että mitä pahempi ryteikkö niin sen parempi). Ja hienosti me pääsimme kaadolle asti :) Ulpukkaa ei vaan tuo meidän kaatomme sitten kiinnostanutkaan yhtään. Täytyy miettiä sille joku parempi palkka jäljen päähän. Vähän jäin harmittamaan, että koira ei sitten saanut mitään superkivaa palkkaa siellä jäljestyksen loppuun. Kehuin sen kyllä maasta taivaaseen ja rapsuttelin oikein kunnolla.

Viimeisenä jäljesti Siiri. Se meni tosi hienosti, vaikka kyseessä oli sen elämän toinen jälki. Se teki aika laajaa siksakkia jäljen päällä, kun jäljesti niin ilmavainuisesti. Mutta tasaisen varmasti päästiin kaadolle asti.

Jäljestyksien jälkeen koirat pääsivät uimaan. Ja ne pulikoivatkin oikein kunnolla. Rauha-neitonen ui tänään ekan kerran. Tähän asti se on vain kahlaillut. Tytöt saivat uida varmaan puolisen tuntia ennen kuin suuntasimme kotia kohti.