Stattasimme Johanneksen kanssa tänään aamupäivällä kohti Someroa ja lähdimme hakemaan Vappu-neitosen kotiin. Vappu vähän itkusteli alkumatkasta, mutta sen jälkeen taisi päättää että ei kai tässä itku auta ja alkoi nukkumaan. Teimme yhden välistopin, jotta vanhempani ja veljeni näkivät Vapun ja sitten pikaisesti kotiin.

Neiti tuntuu kotiutuneen aika helposti meille. Vilma ja Ulpu eivät sitten olekaan ihan yhtä tyytyväisiä elämäänsä tällä hetkellä... Ulpu on aivan kauhusta kankeana, kun me ihmiset toimme moisen keltaisen hirviön tänne ja Vilmaa ottaa selvästi vähän hattuun. Se katselee meitä sen näköisenä että milloin tuo kakara lähtee takaisin omaan kotiinsa... No eiköhän tämä tilanne ole jo ihan eri parin päivän päästä. Vappu ainakin olisi ihan sinut näiden vanhempien tyttöjen kanssa ja se yrittääkin tasaisin välein saada tyttöjä leikkimään kanssaan.