Kävimme lauantaina kiekkoja ampumassa.  Minä lähdin kävelemään koirien kanssa ampumapaikalle 200-300m päästä. Ulpu ei hätkähtänyt ampumista yhtään, jee! Ja Vilma nyt tietenkin olisi pyyhältänyt heti ampumapaikalle katsomaan josko sieltä putoilee kasapäin sorsia ;) Kävelin koirien kanssa hiljalleen eteenpäin ja Ulpu oli koko matkan ihan ok. Mutta kun pääsimme autoille Vilma ampaisi juoksuu ja Ulpu tietenkin perässä... Ja juuri kun Ulpu oli metrin päässä ampujien takana, Antti ampui kiekkoa. Sitä Ulppis vähän säikähti ja tuli auton luo vähän sen näköisenä että "lähdetään mamma kotiin". Voi ärsytyksen ärsytys! Miksi niiden koirien nyt piti lähteä juoksemaan. Ja kun se ampumapaikka on vielä kalliolla mistä laukaukset kaikuvat moninkertaisena.

No, minä palasin koirien kanssa takasin tien alkuun ja lähdin uudestaan kävelemään sieltä ja pääsimme takaisin autoille ihan ilman hätkähtelyä. Ulpu siis vain vähän pelästyi sitä yhtäkkistä kovaa pamahdusta, kun ei ollut tajunnut että juuri siinä kohdassa ammutaan. Uudella yrityksellä menimme ihan lähelle ampujia, ja Ulpu vain hyppi kuraojissa. Ja minä heittelin sille metsään damia, jota Ulpu sitten haki ihan onnessaan.

Kun oli saatu todettua, että Ulpu ei pelkää paukkuja, laitoin koirat autoon ja otin oman haulikkoni. Olin ihan varma etten osu yhteenkään kiekkoon, mutta en minä ihan surkimus ollutkaan :) En nyt ehkä kuitenkaan otsikon mukainen mestariampujakaan, mutta olin ihan yllättynyt, että sain niinkin monta kiekkoa hajalle :)

Eli oikein hyvä reissu kaiken kaikkiaan!