Tällä viikolla päästiin taas tokokurssille. Ja nyt Ulpu olikin jo ihan sama iloinen häslääjä kun mitä se aina yleensä on. Miksi kummassa piti siellä kokeessa olla sellainen lahna... :/

Aloitimme tämän viikon treeneissä ruudun ja tunnarin opettelua. Ruutua Ulpu alkoi itse asiassa jo selvästi hahmottaa ihan muutaman kokeilun jälkeen. Mutta tunnaria se ei ymmärtänyt ollenkaan. Kehujen jälkeen se oli aina vähän ihmeissään ja katsoi minua tosi hölmistyneenä kuin kysyen että "mitä hyvää mä nyt tein mamma?".

Ehdin ottaa siinä omaa vuoroa odottaessani myös vähän seurausta ja muutaman kerran alo-luokan hypyn. Ja viimeisenä asiana otimme paikallamakuun. Se meni hyvin, vaikka häiriötä oli enemmän kuin tarpeeksi, kun naapurikoira lähti juoksemaan hihnansa kanssa ja ahdistelemaan Ulppista.

Vilmankin kanssa ehdin vähän treenailla. Sen seuraaminen on parantunut ihan hurjasti! Otin myös muutamia liikeestä maahanmenoja ja seisomisia ja ne menivät hyvin. Ja treenailin myös sitä meidän kompastuskiveä, luoksetulosta pysäytystä. Kai mun täytyy vain alistua siihen, että Vilma ei tule koskaan pysähtymään "liinat kiinni"-tyylillä. Nykyisen pysähtymisen on kelvattava. Kun nyt se kuitenkin pysähtyy. Siellä viime viikon kokeessa samanlaisista pysäytyksistä tuomari antoi pisteitä 7-8, eli ehkä se kelpaa meille.

Ulpulla on muuten metsästysturkki. Trimmasin sen karvat lyhyeksi, kun turkinhoito on aina niin tuskaista monen päivän kura/sammaljärvissä ja heinikoissa rypemisen jälkeen. Pääsemme siis koiran kanssa molemmat helpommalla. Näyttelyihin nyt ei sitten ole muutamaan kuukauteen asiaa, mutta eipä se meitä nyt niin haittaa. Ulpu ainakin metsästää mieluummin kuin käy pyörähtelemässä kehänauhojen sisällä ;)