Järjettömän kiireinen ja voimia kuluttava viikko sai peräänsä samaa teemaa jatkavan viikonlopun... (siis kiireisen ja voimia kuluttavan). Perjantain pitäisi olla (minun mielestäni) aina töistä kotiutumisen jälkeen sellaista rauhallista löhöilyä. Tämä perjantai ei ollut, sillä kaiken muun kiireen lisäksi (kauppa, siivoaminen, raksatouhuja, naapurissa käymistä, pakkaamista,...) piti alkaa pesemään ja siistimään Ulpua seuraavan päivän näyttelyyn. Aina välillä olen ihan kurkkuani myöten täynnä tuon koiran turkkia... :-p Mutta on se sit toisaalta taas niin ihanakin. Ennen kuin olin saanut kaikki velvoitteeni tehtyä, oli kello jo paaaljon ja piti mennä äkkiä nukkumaan.

Kello herätti lauantaiaamuna aivan liian aikaisin, neljän tunnin yöunien jälkeen. Piti lähteä ajamaan Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle Spanieliliiton päänäyttelyyn. Irlanninvesispanielit ry oli näyttelyn järjestäjä, joten meidän johtokunnan jäsenten ja muiden aktiivien oli oltava paikalla jo aamuvarhaisella tarkistamassa rokotuksia, ohjaamassa autoja parkkiin, jne.

Näyttelypäivä oli onneksi aivan mahtava. Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa (oli ehkä jo liiankin hyvä ilma, kun oli niin lämmin, ja nenä meinasi kärvähtää aurinkosuojakertoimesta 60 huolimatta!) ja seura tietenkin on aina mitä parhainta, kun saa olla oman rodun ihmisten kanssa :) Kiitos vielä kaikille mukavasta päivästä :)

Ulpu kisasi näyttelyssä ensimmäistä kertaa valioluokassa ja sai ERIn. Tuomari valitsi Ulpukan vielä 6 parhaan valion joukkoon, mutta ei sitten enää sijoittanut siitä eteenpäin (tuomari sanoi minulle siinä valionarttuja sijoittaessaan että "I like this dog very much", mistä olin tietenkin hyvilläni). Ulppis pääsi myös kisaamaan "paras turkki"- ja "paras tynnyri"-kategorioihin.

Kotimatkalle lähdimme kun kaikki vespakehän palkinnot oli jaettu. Energiaa ei enää riittänyt jäädä seuraamaan ryhmäkehiä...

Sunnuntaiaamuna herätys olisi ollut taas ihan yhtä aikaisin kuin lauantainakin. Mutta minäpäs sitten onnistuin saamaan vielä tähän viikon päätteeksi jonkun sortin ruokamyrkytyksen lauantai-illan ruoasta (kala). Johannes tuli siitä myös kipeäksi. Koko yö meni pahoinvoivana, hikoillessa ja painajaisia nähden. Ja aamulla olo oli edelleen kohtalaisen kamala + päätä särki. Eli lähtöni TAKUjen aglitykisojen talkoolaiseksi hieman siirtyi. Olo alkoi onneksi vähän kohentua siinä aamun mittaan ja pääsin kisapaikallekin. Ja siellä sain istumatyön, joten päivä meni loppujen lopuksi ihan rattoisasti, kun istuskelin ilmoittautumispisteessä papereita laittamassa ja sain siinä seurata toisella silmällä kisaavia koiria.

Nyt olen vain niin väsynyt, että ensi viikko taitaa mennä nukkuessa univelkoja pois... Tämä viikko kun on mennyt 4-5 tunnin yöunilla.