Vapun kanssa on pidetty vuoden tauko agilityn opettelussa, sillä viime kesän treeneissä neiti ei oikein tuntunut syttyvän tälle lajille. Se kyllä teki koska minä käskin, mutta intoa ja vauhtia ei ollut mitenkään erityisemmin. Ja aina jos harjoite oli viime vuonna yhtään vaikeampaa laatua tai jotain asiaa jäätiin junnaamaan, niin Vapulle tuli selkeästi sijaistoimintoja (se passivoitui, alkoi haistella kesken rataa maata, yms.). Eli tauko/lopettaminen oli siis paikallaan. Miksi treenata väkisin jotain mistä koira ei pidä ja mikä selvästi stressaa sitä.

No, nyt tälle kesälle varasin Vapulle paikan mölli-ryhmästä ja ajattelin että kokeilen vielä kerran nyt kun se on vuoden vanhempi. Eilen sitten olimme ensimmäistä kertaa tämän kesän treeneissä ja hyvä kun pysyin tuon keltaisen salaman mukana! Vitsit mikä vauhti ja into! Kivet vain sinkoilivat kun Vappu juoksi häntä heiluen radalla Ja sama vauhti ja riemu pysyi päällä koko treenien ajan Menimme erilaisia radanpätkiä ja ne sujuivat ihan hienosti. Kropan- ja vauhdinhallinta ei tietenkään vielä oikein sujunut radalla, mutta sitä voi alkaa sitten hiljalleen treenailla. Vapiskaa bordercolliet, Vappu tulee!

Vappu meni ekaa kertaa elämässään myös puomin. Ihan tuosta noin vaan, aivan kuin olisi mennyt sen aikaisemminkin kymmeniä kertoja

Tauko teki siis erittäin hyvää. Koiran itseluottamus on kasvanut ja samalla varmasti myös meidän välisemme suhde. Ja ehkä se Ulpun treeneissä mukana oleminenkin on saattanut vaikuttaa positiivisesti.