Eilen oltiin taas tokoilemassa Suvin kanssa (ja jälleen kerran Kyötikkälässä, sinne on niin helppo mennä ja paikka on kiva).

Treenasin ensin Vilmaa.Otin taas Suvin avustuksella kaukoja. Ne menivät jo paljon paremmin kuin viime kerralla. Nyt Vilma ei enää yrittänyt tulla eteenpäin, vaan se alkoi tajuta, että palkka tuleekin Suvilta. Jospa se kokeessa luulisi, että liikkeenohjaaja antaa sille palkan ;) Treenasimme kaukoja edelleen siinä "terassilla", joten koira ei lähtenyt niin helposti liikkumaan eteenpäin, kun ei ollut täysin esteettömästi kentällä makaamassa. Itse en yleensä suosi näitä erilaisten esteiden avulla treenaamista, mutta tässä tapauksessa siitä oli nyt selvästi apua. Tällä tavoin sain Vilman pysymään nätisti paikoillaan asennonvaihdoissa ja Suvi pääsi palkkaamaan sitä hyvästä suorituksesta. Ja Vilmalle alkoi tosiaan selkeytyä se, että kaukokäskyissä palkka ei tulekaan mamman taskusta. Olin oikein tyytyväinen kauko-treeniin. Ensi kerralla voisin kokeilla jo ilman tuota terassin apua.

Teimme myös Suvin avustuksella kontaktiharjoituksen sivulla. Suvi teki häiriötä ympärillämme ja minä palkkasin Vilmaa hyvästä katsekontaktista. Samoin Vilman piti olla välittämättä Suvin antamista käskyistä. Saman treenin teimme kaikkien koirien kanssa. Eli Suvi oli häiriönä myös Ulpulle ja minä olin häiriönä Suvin koirille.

Kolmantena asiana treenasin Vilmalla luoksetulosta pysäytystä. Otin ensin kaksi tavallista luoksetuloa. On tullut treenattua niin paljon pysäytystä, että vaarana on tietenkin vauhdin hidastuminen. Mutta ei mitään pelkoa ilmeisesti siitä :) Vilma porhalsi minun sivulleni täyttä laukkaa! Pysäytykset sujuivat hyvin. Jippii!!!

Ulpun kanssa treenasin seuraamista. Pidemmät seuraamispätkät sujuivat oikein hienosti ja iloisesti, mutta mutta... Minä huomasin pari viikkoa sitten, että jotain kummallista on tapahtunut perusasennossa pysymiselle ja yhden askeleen seuraamiselle. Ja tuo kummallisuus jatkuu. Suvin kanssa mietimme ja mietimme että mikä nyt oikein on vialla. Koira ei pystynyt rauhoittumaan hetkeksikään sivulle (istui hirveällä häsläyksellä sivulle, pomppasi ylös -> käveli eteeni), se mielisteli minua, haisteli maata ja haukotteli... Ei hirmuisen hyviä oireita :/ Päädyimme kahteen eri vaihtoehtoon: 1. Ilmeisesti olen huomaamattani komentanut Ulpua jotenkin sen sivulla ollessa niin, että se tuntee nyt siinä olonsa levottomaksi ja tuntee tarvetta mielistelyyn (itse en tosin muista tällaista tapausta, sillä kohtelen Ulpua yleensä aika "silkkihansikkain", sillä se on pehmeä ja ohjaajaherkkä, ja yrittää kyllä varmasti aina tehdä kaiken oikein, jos joku liike menee väärin, on se 100% minun vikani). No, mene ja tiedä... Tai sitten 2. vaihtoehto tuon käytöksen laukaisijana: Muutama viikko sitten treeneissä Ulpu oli minun sivullani kontaktiharjoituksessa ja yhtäkkiä toinen koira pääsi "hyökkäämään" aivan siihen viereen. Tämä koira ei siis todellakaan tullut vihaisena Ulpun luo, mutta meistä kumpikaan (minä ja koira) emme huomanneet tuota vierasta koiraa ennen kuin se oli jo ihan siinä iholla asti. Ulpu pelästyi ihan hirmuisesti, sillä se nyt ei muutenkaan pidä vieraista koirista, vaan mieluummin väistää kaikkia tai alistuu. Minä tietenkin päästi Ulppiksen heti hihnan verran siitä vieraasta koirasta poispäin ja hätistelin tuon vieraan koiran omistajansa luo, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Christa Enkvist (kouluttajaguru) on sitä mieltä, että tällaisia tilanteita ei saisi koskaan päästää tapahtumaan. Koiralla pitää omistajan sivulla ollessaan olla aina turvallinen olo... :( Nyt Ulpulla ei siis selvästikään ole turvallinen ja rauhallinen olo sivullaollessaan, vaan se välttelee koko tilannetta. --> Lähdin korjaamaan tätä nyt treeneissä rauhallisella "vauvatreenillä". Eli otin nakkipalkalla sivullaolemista ja yhden askeleen seuraamista ja toimin ihan namikoneena. Pikkuhiljaa liike alkoi sujua ja koira rauhoittui. Eli samaa treeniä nyt kotona niin kauan, että saadaan koira suhtautumaan sivullaolemiseen taas iloisen rauhallisesti.