Treenailin omia koiria ennen penturyhmän vetämistä eilen perjantaina Kyötikkälän palveluskoirakentällä.

 Treenasin ensin Vilmaa. Suvi oli meille liikkeenohjaajana. Seuraaminen meni oikein hyvin. Lyhyen alun jälkeen katsekontakti parani mahtavaksi ja käännökset, temponvaihdokset ja pysähdykset olivat oikein nättejä :) Hyvä Vilma! Tämän jälkeen otimme seuraamisesta istumisen, maahanmenon ja seisahtumisen. Kaikki kympin arvoisesti :) Luoksetulosta pysähtymiseen päätin kokeilla uutta käsimerkkiä, ja mikä muutos! Koira pysähtyi ihan liinat kiinni! Voihan nenä, jospa minä saisinkin Vilman vielä pysähtymään tästäkin liikkestä kunnolla... Vai oliko tämä vain jotain uuden käsimerkin aiheuttamaa hämmennystä? Täytyy katsoa jatkossa kuinka toimii. Lopuksi otimme Suvin avustuksella vielä kaukoja. Minä nimittäin huomasin aikaisemmissa treeneissä kaukoissa ongelman. Asennonvaihdot sujuvat upeasti niin kauan, kun Vilmalla on palkka takana odottamassa. Mutta viisaana koirana se hoksaa heti, kun palkkaa ei ole, ja alkaa valua joka asennonvaihdossa aika reippaasti minua kohti (eli siis palkkaa kohti). Nyt siis vaihdoimme treenin niin, että palkka ei ole koskaan takana, vaan Vilma saakin palkan avustajalta = Suvilta. Ekat treenit tällä systeemillä sujuivat välttävästi. Sitten siirsin Vilman kentällä olevalle terassille tekemään asennonvaihdot, joten se ei voinut liikkua minua kohti tulematta terassilta alas. Ja kun koira teki asennonvaihdot nätisti, kävi Suvi palkkaamassa sen. Jospa kaukot alkaisivat tällä tyylillä sujua, kunhan Pampula tajuaa, että palkka ei kaukoissa koskaan tule minun taskustani.

Suvi treenasi välissä Siiriä ja sen jälkeen otimme juniorit kentälle. Otimme Ulpun ja Rauhan kanssa paikallamakuun, joka meni huonosti. Ulpu oli niin kierroksilla, että ei meinannut millään pysyä maassa (tästä on tulossa pieni ongelma, se siis menee maahan - hyppää istumaan -menee maahan -hyppää istumaan, jne). No, lopulta maassa pysyminen onnistui. Mutta paikallamakuuta häiritsi aika pahasti kovassa tuulessa paukkuva ja heiluva muovipressu. Toisaalta hyvää treeniä tietenkin, mutta Ulpu ei ole vielä valmis ihan noin kovaan häiriöön, varsinkin kun se ei ollut nähnyt pressua ennen kuin se yhtäkkiä heilahti ja päästi ihan hirmuisen kahahduksen suoraan koiran takana. Hyvää tässä nyt ehkä oli se, että Ulpu ei rynnännyt paikaltaan pois, vaan nousi ainoastaan säikähdyksissään/hämmästyksissään istumaan ja katsoi taakseen. Lopulta saimme paikallamakuun onnistumaan kunnolla ja pääsin palkkaamaan koiran hyvästä suorituksesta.

Koska se alun maahanmeno oli ollut niin onneton, treenasin Ulpun kanssa maahanmenoja sivulta samalla, kun Suvi seurautti Rauhaa pitkin kenttää. Nyt maahanmenot sujuivat hyvin ja Ulpu pysyi maassa aina siihen asti kun annoin seuraavan käskyn. Hyvä. Toisena asiana otin seuraamista. Tämä meni hyvin. Ulpu seurasi intoa puhkuen hyvällä katsekontaktilla. Intoa oli tosin niin paljon, että pelkät yhden askeleen seuraamiset eivät oikein meinanneet onnistua, kun vauhtia ja energiaa oli niin paljon, että neiti ampaisi liikkeelle vähän turhan kovalla vauhdilla... Mutta pidemmät pätkät, temponvaihdokset, käännökset ja pysähdykset olivat upeita suorituksia. Lopuksi otin muutaman liikkeestä maahanmenon ja ne olivat nopeita ja napakoita suorituksia :) Ja otin myös yhden liikkeestä pysähtymisen, joka meni hyvin.

Summa summarum: Vilman kanssa nyt treeniin nuo kaukot ja uudella tyylillä luoksetulosta pysäytys. Ja Ulpun kanssa ei saa missään tapauksessa lähteä treenaamaan niin, että koira ei ole käynyt sinä päivänä lenkillä. Tuo neiti ei silloin pysy treenikentällä nahoissaan, kun intoa on niin paljon, että ajatus ei pysy liikkeissä mukana.