Tottistelin koirien kanssa eilen ulkosalla. Ja huomasi kyllä taas, että taukoa on ollut vähän liian pitkään...

Ulppiksen kanssa treenailtiin seuraamista. Se meni kohtalaisesti. Seuraaminen oli iloista ja innokasta ja käännökset menivät hyvin (Ulpu osaa hyvin seurata katseapua), mutta koira on hitusen liian kaukana minusta. Hihnassa seuraamisessa tuo koiran paikka tuli paremmin, lähemmäksi minua. Otin myös muutaman paikalla käännöksen vasemmalle. Niissäkin oli pientä tahmeutta, mutta alkoivat lopulta sujua.

Liikkeestä seisominen on unohtunut Ulpulta ihan totaalisesti (kuten kirjoittelin jo joskus viikko sitten). Eli treenaillimme pysähtymistä. Ulpu tarjoaisi niin mielellään oikein upeita istumisia tai maahanmenoja. Lopulta pysähtyminen alkoi sujua, mutta tätä täytyy treenata nyt lisää, vauvanaskelin taas eteenpäin :)

Noudossakin oltiin pysytty suurinpiirtein samassa, mutta nykyään Ulpu ottaa kapulan aivan onnessaan suuhunsa, joten jotain hyvääkin. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen lopetin.

Otin Ulpun kanssa ekan kerran kaukoja, ja ne menivät upeasti! Hyvä Ulppis!

Lopuksi otimme vielä luoksetuloja. Ne menevät nyt hyvin ja Ulpu laukkaa innoissaan luo. Mutta se jää istumaan ihan hassusti metrin päähän sivulle... Minä olen palkannut sitä pallolla luoksetuloista ja se odottaa pallon lentämistä niin innoissaan, että ei tee suoritusta loppuun asti. Eli tässä nyt tarkkana.

Vilman kanssa otin aluksi pari noutoa ja ne menivät hyvin, jee! Sitten vähän seuraamista. Seuraaminen oli tarkkaa. Katsekontaktia me ei varmaan saada koskaan täydelliseksi.

Lopuksi otimme luoksareista pysähtymisiä. Ne olivat Vilmalle ihan hyviä. Jos se tekisi kokeissa tuollaisia, niin saisimme ihan ok pisteet. Mutta omat avut ovat vielä liian suurieleiset kokeisiin lähtöä ajatellen. Eli nyt täytyy alkaa pienentää niitä pikkuhiljaa.