Kouvolan Univetin lääkäri soitti tänään alkuillasta. Uutiset eivät olleet hyviä.

Ranteen vaiva on todennäköisesti kasvain. Tietokonekuvissa oli useita kystan näköisiä kohtia. Kasvaimen ollessa kyseessä on kaksi eri vaihtoehtoa: jalan amputaatio tai eläimen lopetus. Ja on mahdollista että kasvain uusisi amputaation jälkeen myöhemmin jonnekin muualle. Amputaatiota en edes suostu harkitsemaan. Se ei mielestäni ole mikään hoitomuoto vaan ainoastaan omistajien itsekkyyttä.

Toinen diagnoosivaihtoehto on vierasesine ranteessa, sillä kuvissa oli näkynyt ranteen luiden vieressä joku ontelomainen kohta, mikä voisi viitata vierasesineeseen. Eli Ulpulla olisi siis siinä tapauksessa mennyt esim, joku tikku ranteen sisälle ja liikkunut ranteessa tehden tuhojaan. Hoitoina myös tähän kaksi vaihtoehtoa: jalan amputaatio tai ranteen jäykistys.

Eli vaihtoehdot ovat vähissä ja huonot. Amputaatio on siis ehdoton ei. Omasta mielestäni tuo ranteen jäykistyskään ei ole Ulpun kohdalla mikään vaihtoehto. Sen vasemmassa etujalassa on jo nivelrikkoa viime vuotisen murtuman jäljiltä, joten jäykistyksen jälkeen sillä olisi kaksi sököä etujalkaa... Ja viimetalvinen kinnernivelen bakteeritulehdus aiheutti tuhoja takajalassa, joten koiralla olisi siis oikeastaan vain yksi terve jalka. Ja jäykistämisen jälkeen Ulpu joutuisi viettämään lopun ikänsä sohvakoiran elämää. Noin vilkkaalle ja iloiselle duracel-pupulle, liikkumista, juoksemista ja hyppimistä rakastavalle koiralle se olisi aika karu ja surullinen kohtalo. Kyse on kuitenkin vasta 5,5-vuotiaasta koirasta, jonka pitäisi saada nauttia elämästä...

Jäljelle jää siis vain lopetus. Yritän saada Ulpulle lopetusajan maanantaille, sillä eläinlääkäri sanoi että päätös täytyy tehdä pian (viimeistään alkuviikosta). Seidi haluaa että Ulpulle tehdään ruumiinavaus, jotta vaiva saadaan selville.

Nyt täytyy hemmotella tuota Maailman Rakkainta ja Parasta Käkkäräpää-Rölliä koko viikonloppu ja toivoa että tunnit kuluisivat mahdollisimman hitaasti... Nämä ovat niitä eläimen omistajan kamalimpia ja raskaimpia hetkiä. Tietää että rakas täytyy päästää pois kärsimästä mutta oma tuska on niin suuri että tuntuu että sydän hajoaa.