Tänään pidimme siis Suvin kanssa tokoryhmällemme kevään viimeiset treenit. Nyt vikalla kerralla vuorossa oli möllikisat (tuomarina Jaana Tala). Ja ihan kivasti ryhmäläiset möllitokossa pärjäsivät. Osa heistä on jo aivan valmis virallisiin kisoihin, ja lopuillakin kisakunto on vain enää pienen treenin takana.

Möllin jälkeen otin Ulpun autosta ja tokoilin sen kanssa hetken. Mutta Ulpu-raasun kanssa on kyllä menty nyt niin hirmuisesti takapakkia sen paikallamakuun tapahtuman takia... :( Kehänauhatkin hermostuttivat neitosta... Paikallamakuu ei siis onnistunut kuin niin, että olin ihan siinä melkein koiran vieressä. Ja seuraaminen oli tosi hermostunutta, kuten myös muut liikkeet. Ulpu kyllä teki ne, jotenkuten, mutta sen kehonkieli antoi kyllä ymmärtää että asiat eivät olleet koiran mielestä hyvin. Joku ulkopuolinen olisi varmaan tulkinnut häsläyksen vain nimenomaan siksi, häsläykseksi. Kun kerran häntäkin heilui niin vimmatusti. Mutta ei se ollut tavallista Ulpu-häsläystä. Ulppiksella on niin paljon  miellyttämisen halua, että se tekee aina kun siltä jotain pyydetään, mutta nyt näki että stressikerroin nousi ihan pilviin. Ja sekin stressasi koiraa, että se ei pystynyt tekemään liikkeitä kunnolla. Huoh. Että harmittaa!!! Olisi tapahtunut se paikallamakuu-juttu Vilmalle, niin ei olisi mitään hätää. Sitä kun ei hetkauta mitään. Mutta pitkin tapahtua tälle meidän perheen herkkikselle... No, en sitten viitsinyt Ulpun kanssa enempiä treenailla, kun tilanne selvästi sitä paineisti, vaan tyydyin leikittämään sitä kehänauhojen sisällä.

Kotimatkalla ajoin vielä Ilkon kautta (vanhempieni koti). Kokeilimme siellä pari paukkua starttipistoolilla, kun ensi viikonloppuna on se mejäkoe. Ulpu ei välittänyt niistä mitään.