Olimme Vapun kanssa eilen Äetsässä mejä-kokeessa. Vappu jäljesti hyvin, mutta 15m (!!!) ennen loppumakausta tuli harmittava hukka, eikä jälkeä tietenkään Vapun kovasta työstä huolimatta enää löytynyt, kun olimme menneet jäljestä ohi ja takaisinpäin ei koira tajunnut nyt palata... Tuloksena siis tällä kertaa tuosta hukasta johtuen AVO2. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen koiran työskentelyyn ja sitkeyteen. Pitäisiköhän tässä alkaa selailla koekalenteria jos vaikka vielä ehtisi nyt alkukesän aikana johonkin kokeeseen...

Sera sai upealla jäljestyksellään AVO1-tuloksen! Hyvä Sanna ja Sera :)

Olimme Sannan kanssa ilmoittautuneet keskiviikon mejä-kokeesen (iltakoe). Minä sain tietää maanantaina että joudunkin olemaan ke illalla vanhempainiltaa pitämässä, mutta Sanna pelasti kokeemme ja lupasi ohjata Vappua.

Kävimme eilen tekemässä koejälkiä Tottijärvellä. Päivä oli ollut jo ennen jälkien tekoon lähtöä aika kamala. Poltin ensin töissä teknisen työn tunnilla käteni. Onneksi sain siihen aika nopean ensiavun, eikä palovamma vaikuta nyt mitenkään hirmuisen pahalta, vaikka aluksi olin varma että se vaatii lääkärikäynnin. Töiden ja kerhon pitämisen jälkeen lähdettiin sitten jälkien vetoon. No, mehän Sannan kanssa vedettiin lopulta kahden sijaan kolme voi-luokan jälkeä kun tehtiin yhdestä silmukka... Silmukan tekemisen jälkeen harhailtiin Vesilahti-Tottijärvi -alueella himppasen verran hukassa (siinä vaiheessa oltiin onneksi jo takaisin autotiellä, mutta lähdettiin tietenkin tuon silmukan tekemisen jälkeen kävelemään reippaina tyttöinä väärään suuntaan). Onneksi yksi paikallinen saunoja opasti meidät takaisin kartalle olinpaikastamme ja onneksi saimme lisää verta ja uuden paikan jäljelle, joten saimme tehtyä uuden jäljen tuon pilalle menneen tilalle.

Tänään Sanna haki Vapun kyytiinsä päivällä ja suuntasi alkuillasta Tottijärvelle. Sain väliaikatietoa töihin siitä että jälki oli mennyt hyvin, joten aika hyvää tulosta osasin odotella. Hetki sitten sain puhelinsoiton Sannalta ja AVO1 sieltä oli tullut. Wuhuu! Hienoa Vappu ja Sanna!!! Koeura tällä saralla siis korkattu ja mahtavalla tuloksella :D

Sera oli saanut AVO2-tuloksen yhdellä hukalla. Eipä lainkaan huono sekään, mutta Sera pystyy paljon parempaankin suoritukseen, joten eiköhän sillekin pian ykkönen tule.

Kävimme eilen päivällä vetämässä koirille n. 400m jäljet lähimetsään. Jäljestämään lähdimme illalla, joten jäljet olivat tuolloin n. 7h vanhat.

Vappu jäljesti alun aika huonosti. Se meni ilmavainuisena siksakkia n. 30m jäljen kumminkin puolin ja sen takia menimme ohi kulmasta. Kulman jälkeen (hieman turhautuneena Vapun edestakaisin ryntäilyyn) tajusin alkaa jarruttamaan sen vauhtia ihan reippaasti ja loppumatkan se jäljestikin jo ihan hyvin ja kaato oli aivan mahtava palkka :) Ja Vappu pehmeänä koirana kesti jo tuon jarruttamisenkin, joten jälki-intoa alkaa olla niin paljon että se voittaa "ei-saa-vetää-hihnakäyttäytymisen". Omaa tyhmyyttä tuo alun haparointi ja sinkoilu ympäri metsää, mutta tämän takia sitä tietenkin treenataankin että tulisi itselle niitä ahaa-elämyksiä.

Sera jäljesti kuin juna kaadolle asti. Jälki meni aika vauhdilla, joten Sannakin totesin että saa alkaa hieman jarruttelemaan sitä jotta tuomarikin pysyy kokeessa perässä :D Juuri ennen Seran vuoroa ammuin pari kertaa starttarilla ja Sera ei välittänyt siitä mitään. Ennemminkin sille tuli vain lisää intoa.

Voiton kanssa kävimme ajamassa Vapun jäljen. Se jäljesti aivan sairasta kyytiä. Vaikka kuinka yritin iskeä kantapäitä maahan ja pitää itseni takakenossa, jotta saisin jarrutettua innokasta koiraa, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli siitä huolimatta ihan riittävästi. Jälki oli selvästi Voitolle aavistuksen liian pitkä, sillä n. 70m ennen kaatoa se alkoi haahuilla ja tuli jatkuvasti viereen hyppimään sen oloisena että olisi halunnut leikkiä. Opastin sen takaisin jäljelle ja loppumatkan Voitto eteni ihan kivasti ja oli riemuissaan kaadosta. Täytyy siis ehdottomasti tehdä Voitolle seuraavilla kerroilla hieman lyhyempiä jälkiä, jotta saadaan jälkivarmuutta nuorelle miehelle.

Otimme Sannan kanssa kuvia jäljestyksestä, joten täytyy yrittää taas joku päivä purkaa kuvat kamerasta koneelle ja laittaa tännekin esille muutamia otoksia.

Käytiin tänään Sannan ja koirien (Vappu, Voitto ja Sera) kanssa jälkimetsässä. Teimme koirille n. 300m jäljet yhdellä kulmalla. Kulmaan laitoimme vähän herkkunameja odottelemaan. Kaatona oli hirven sorkka.

Vappu pääsi jäljelle ensimmäisenä. Se jäljesti tosi hyvin ja tasaisesti, suurimman osan ajasta maavainuisesti. Välillä se teki pieniä (5-10m) tarkistuslenkkejä jäljen sivuun, mutta muuten aika lailla jäljen päällä. Ennen kaatoa tuuli puhalsi selvästi hajua hieman sivuun ja loppumatkan menimme 20m jäljen sivuun, mutta kaato löytyi tarkan hajuaisitn avulla kuitenkin helposti.

Voitto jäljesti elämänsä ensimmäisen oikean jäljen. (Pikkupentuna sille tehtiin kerran n. 60m pituinen jälki ja se oli pienestä miehestä silloin vähän hämmentävä kokemus. Tuolloinkin päästiin kuitenkin hidasta ja epäröivää tahtia kaadolle ja silloin riemua riitti.) Voitto ymmärsi tänään heti mikä on homman nimi ja lähti reippaasti etenemään jäljellä. Myös Voitto käytti suurimman osan ajasta maavainua (hyvä!). Välillä piti hirmuisena pysähtyä ruopimaan maata niin että sammalet vaan pöllysivät ja sitten matka jatkui taas jälkeä pitkin. Pöhkö koira. Kulmasta menimme ohi n. 5 metrin päästä ja jäljen hajun loppuminen kummastutti. Ihan hieman autoin tässä kohtaa nuorta jäljestäjää kohti kulmaa ja meno jatkui taas hyvänä. Kaato pitikin sitten kantaa ylpeänä autolle asti :)

Käytin eilen molemmat koirat hierottavana Tampereen urheiluhierojakoululla Jepu Kilposella. Takkulaiset pääsevät Jepulle tosi edullisesti, joten täytyy käyttää alennusta hyväksi :) Jepu kehui koirien lihaskuntoa ja Voiton lihasten elastisuutta. Voitolla oli molemmissa sisäreisissä pieni jumi, joka on kuulemma ihan normaalin liikunnan aikaansaannosta. Samoin lavan takaa löytyi pieni kuonakertymä. Jumit aukesivat hieronnassa helposti. Voitto rauhoittui yllättävän nopeasti hierottavaksi, vaikka aluksi tuntui siltä että sähköjänis ei pysy millään paikoillaan.

Vapulta löytyi lanteesta jumitusta. Sen olin itse jo etukäteen arvannutkin, ja se itse asiassa oli suurin syy miksi hieronnan varasin. Vappu on istunut ja seissyt välillä aavistuksen koukkuselkäisenä. Jepu passitti meidät Vapun kanssa osteopaatille, jotta lannerangan jumi saataisiin paremmin auki. Tuo vinous saattaa hyvinkin olla aiheutunut Voiton törmäilyistä